TARJA HEILIMO (ent.Kiviniemi)
 
puupiirroksia

30.6. - 23.7.2004


Ensimmäinen mielikuva puupiirroksesta on varmaankin monilla se, että se on karheaa ja rosoista, piirrosjälki on veistetyn näköistä. Mutta puupiirroksen traditiossa on toinenkin linja, maalauksellinen. Viime vuosisadalla tätä
linjaa meillä edustivat muiden ohella Ellen Thesleff ja Kalle Carlstedt.
Tämän maalauksellisen linjan puupiirtäjiin lukeutuu myös Tarja Heilimo.

Heilimon suurikokoisissa puupiirroksissa viiva on herkkää, värit pilkottavat
ja helähtävät toistensa lomasta kuin kertoisivat teoksen synnyn historiaa.
Hahmot menevät päällekkäin ja lomittain. Heilimon ilmaisu on ekspressiivistä
ja dynaamista, mutta siinä on myös hienovaraisen herkkiä sävyjä.

Luonto, mytologia, kulttuurihistoria ja elämän perimmäiset kysymykset ovat Heilimon taiteen pontimena. Enkelit ja sanansaattajat ovat teoksissa keskeisessä osassa. Niiden lähtökohta on keskiaikaisissa ikoneissa ja seinämaalauksissa,  mutta Heilimon kaiverrin muokkaa niistä omintakeisia teoksia. Enkelien hahmot kietoutuvat teoksissa värien ja viivojen vivahteikkaaseen sykkeeseen ikään kuin olisivat katoamassa ja sitten jälleen tulossa näkyviin. Teosten sarjallisuus korostaa vielä tätä vaikutelmaa.

Luontokin on Heilimon teoksissa ensisijaisesti lähtökohta. Heilimo ei kuvaa tai tallenna sitä, vaan tekee sen avulla näkyväksi inhimillisiä tuntoja. Lumpeet ja lummelammet ovat suomalaiskansallisia myyttisiä sielunmaisemia, mutta ne
vievät ajatukset myös taidehistoriaan, impressionismin mestarin Claude Monetin lummelampiin. Myös eläimillä on myyttinen ja kulttuurihistoriallinen ulottuvuus. Niiden lähtökohta on paitsi luonnossa ja ihmismielen sopukoissa myös
roomalaisissa mosaiikeissa. Tarja Heilimon taiteessa monia kerrostumia.

Kuva: yksityiskohta Tuula Lehtisen teoksesta Korusasetelma, 1997, akvatinta, fotoetsaus.

Tarja Heilimo: Enkelten tanssi, 2004, puupiirros

Tarja Heilimo: Pronssienkeli, 2004, puupiirros