Matti Koskela

75 vuotta elämää, 50 vuotta taidegrafiikkaa

13.2.1. - 12.3.2008

Taidegraafikko Matti Koskelalla on tänä vuonna kaksikin syytä juhlaan: ensi marraskuussa hän täyttää 75 vuotta ja tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta taiteilijan debyyttinäyttelystä Kajaanissa. Suomen Taidegraafikot ry on kutsunut Matti Koskelan pitämään yhden juhlavuoden näyttelyistään Galleria G:ssä.

Näyttelyssä on mukana teoksia kaikilta kuudelta vuosikymmeneltä, joiden aikana Koskela on taidettaan tehnyt. Kokonaisuus kertoo tämän yksittäisen taiteilijan kehityskaaren, mutta samalla se tuo esiin myös suomalaisen taidegrafiikan päävirtauksia. Ja lopultahan tällainen takautuva näyttely aina jossakin määrin kertoo myös siitä mitä suomalaisessa taiteessa yleensäkin on 50 vuoden aikana tapahtunut.

Luonto ja rationaalisperäinen, itse asiassa urbaani, geometrinen abstraktio ovat kulkeneet mielenkiintoisella tavalla rinnan Koskelan taiteessa. Uransa alkuvaiheessa hän kuvasi Kainuun kuusimetsiä herkällä ja vivahteikkaalla viivalla, mutta tietyllä järjestelmällisyydellä. Vähitellen ne alkoivat saada yhä abstraktimman hahmon, ja lopulta tästä olikin luontevaa siirtyä vapaamuotoiseen ei-esittävään ilmaisuun, informalismiin.

Koskelan informalistinen kausi ajoittuu 1960-luvun puolimaihin. Saman vuosikymmen lopulla taiteilija tarttui konstruktivistisiin ajatuksiin, ryhtyi pohtimaan ja tuomaan esiin erilaisia rakenteita. Samalla hän kiinnostui multippeleista ja kineettisestä taiteesta, joka 1960 ja 1970-lukujen vaihteessa eli meillä lyhyen kukoistuskauden. Koskelan tuon ajan tuotantoon kuului sarjallisia teoksia, jotka välittivät liikkeen vaikutelman, mutta myös teoksia, joissa oli mukana todellinen liike.

Koskelan konstruktivistisissakin teoksissa on ollut ja on yhä mukana pehmeitä luonnonmuotoja ja intensiivisiä, ilmaisuvoimaisia värikenttiä. Ne eivät ole kylmän rationaalisia.

Seppo Heiskanen

Teema 02, 1972, serigrafia

Kuva: yksityiskohta Tuula Lehtisen teoksesta Korusasetelma, 1997, akvatinta, fotoetsaus.