|
Kari
Laitinen
Poeettisia
tiloja
5.3.
- 23.3.2008
Alle kouluikäisenä
olin sisareni kanssa ”päivähoidossa”
parina kesänä isän konttorin ikkunan alla.
Meille oli rakennettu neljän tolpan varaan kanaverkosta
häkki. No, oli meillä kuitenkin neliöitä
enemmän käytössä kuin nykyisissä
häkkikanaloissa. Leikkimateriaalina oli hiekkaa ja muutamia
leluja. Naapurin lapsille olimme oiva kivityksen kohde. Onneksi
kanaverkko heikensi osuma-tarkkuutta.
Myöhemmin kaupan varastot olivat ihanteellisia tiloja
ja leikkipaikkoja. Tyhjistä pahvi- tai puulaatikoista
ja muusta materiaalista sai rakenneltua mieleisiään
tiloja - salaisia paikkoja.
Tuo neliönmuotoinen päivähoitohäkkimme
on myöhemmin muodostunut tärkeäksi tilalliseksi
kokemukseksi. Oliko häkissä viettämäni
aika ympäristöstä rajattu vankila vai vähäisten
leikkimateriaalien puutteessa mielikuvitusta rikastava?
Olen myös aiemmissa teemoissa käsitellyt tilaan
ja aikaan liittyviä visuaalisia kysymyksiä. Japanilaiseen
kulttuuriin tutustumisen myötä olen kokenut déjá-vu’n.
Muinaiset japanilaiset merkitsivät luontoon pylväillä
neliön tai suorakaiteen muotoisia tiloja henkien laskeutumista
varten.
Jälkeenpäin olen siis tuntenut tuon tilakokemuksen
yhtäläisyyden. Tärkeimmäksi asiaksi japanilaisesta
kulttuurista on tarttunut tyhjän tilan oivaltaminen.
Meidän länsimainen kulttuurimme tarkastelee asioita
objektien kautta. Tyhjän saa pyytämättäkin
kuulee usein sanottavan.
Koetut tilat, tapahtumat ja tunnelmat tuovat mukanaan seurauksia,
jotka kiteytyvät teoksen prosessin eri vaiheissa. Hetkellinen
subjektiivisuus yhdistyy aiemmin koettuun alitajuisesti, tiedostaen
tai usein vasta vuosienkin jälkeen teoksista tunnistaa
asioita, jotka tekohetkellä olivat kateissa. Työskentely-prosessille
on kuitenkin annettava vapaus uneksia.
Näyttelyn ripustus on minulle myös hyvin tärkeä
tapahtuma. Tyhjä galleriatila on otettava haltuun ja
luotava tilaan jännite arkkitehtuurin kanssa.
Tyhjä tila, kangas tai paperi tuntuu sisältävän
ennen työskentelyn aloittamista lukemattomia mahdollisuuksia.
”Miten kulkisimme oviaukosta, joka ei olisi tyhjä?
Lukittu ovi herättää aina uteliaisuutemme,
mitä onkaan sen takana. Tässä hektisessä
elämänrytmissä ulkoinen tila voi kadottaa tyhjyytensä
– tyhjyyden, joka on olemisen mahdollisuuden ainetta!
Näin meidät karkotetaan mahdolli-suuksien valtakunnasta.”
( ed. mainittu vapaasti lainaten teoksesta Tilan poetiikka,
Gaston Bachelard.)
Tutkimus
Vuonna 1998 aloittamani materiaalitutkimus etenee ja seuraava
iso projektini tulee olemaan jatkotutkimus. Aiheenani on ”Uusia
laattamateriaaleja japanilaiseen vesiväripuupiirrokseen”.
Tämä Japanissa tuhat vuotta toiminut menetelmä
on kokemassa renessanssin myös meillä Euroopassa.
Tekniikka on täysin myrkytön ja ympäristöystävällinen.
Meiltä puuttuu vain sopiva laattamateriaali. Tutkimuksen
tarkoitus on ratkaista tämä ongelma. Oma tutkimukseni
on osa-alue Taideteollisessa korkeakoulussa aloitettua laajempaa
tutkimusta, jonka aiheena on ”Muutoksia taidepainon
menetelmissä ja käsitteissä”. Tutkimusprojekti
on 3-vuotinen (2008 – 2010)
ja sen rahoittaa Emil Aaltosen säätiö.
Opetus
Olen työskennellyt Taideteollisessa korkeakoulussa vuodesta
1985.
Toimin nykyisin lehtorina Visuaalisen kulttuurin osastolla
ja vastuualueinani ovat Taidegrafiikan studiot ja Printlab.
Kari Laitinen
taidegraafikko
Kätketty, puupiirros, 2008
Kuva:
yksityiskohta Tuula Lehtisen teoksesta Korusasetelma, 1997,
akvatinta, fotoetsaus.
|
