Kirsi Neuvonen

Sanataidetta ja aikakäsityksiä

23.8. - 10.9.2006

Taidegraafikko Kirsi Neuvonen (s. 1960) käsittelee uudessa Aikakäsityksiä ja sanataidetta
-näyttelyssään ajankohtaista aihetta – aikaa. Näyttelyn teema syntyi taiteilijan omista kokemuksista ja havainnoista. Kyseessä lienee lähtökohdiltaan henkilökohtaisin näyttely, minkä Kirsi Neuvonen on tehnyt. Kaikessa henkilökohtaisuudessaan se kuitenkin toimii myös yleisellä tasolla siksi, että aikaan liittyvät kokemukset ovat kaikille tuttuja ja sitä kautta yleisiä.
2000-luvun alun sävel on ollut kiire. Ihmiset haluavat hallita omaa ajankäyttöään. Kun ajanhallinta ei onnistu, seurauksena on ahdistus ja paha olo. Samaan aikaan kun toisia vaivaa aikapula, saattaa toisten elämä tuntua jatkuvalta odotukselta.
Omalla kohdalla taiteilija on saanut huomata, että taiteellinen työ, uusien asioiden tekeminen ja vanhojen uudelleen ajattelu vaatii aikaa. Luovaa työtä ei ole mahdollista tehdä ajattomassa ajassa, sillä uudet asiat syntyvät vain kokemuksista ja eletystä elämästä. Lisäksi yleensä tärkeät asiat ovat hitaita ja aikaa vieviä.
Näyttelyn nimessä sanataide ei viittaa siihen, että Kirsi Neuvosesta olisi tullut perinteisessä mielessä runoilija, vaan hän tekee teoksissaan ajan kulumisen näkyväksi kuvien lisäksi myös kirjaimin ja numeroin. Näyttelyn myötä taidegraafikosta onkin tullut myös käsite- ja tilataiteilija, vaikka hän edelleen hyödyntää perinteisiä grafiikan tekniikoita. Taidegrafiikan sarjallisuus on kuitenkin tällä erää jäänyt taka-alalle.
Näyttelyteoksissa on käytetty syväpainomenetelmiä kuten etsausta ja akvatintaa sekä carborundumia. Vedostus on tehty syväpainopaperille, käsintehdylle värilliselle erikoispaperille, campipaperille tai mehiläisvahalla valoa läpi päästäväksi käsitellylle puupiirrospaperille, joka muistuttaa lähinnä vanhaa pergamenttia. Uusin Neuvosen aluevaltaus on paperimassa, josta on valettu kolmiulotteisia kirjaimia.
Teoksissaan taiteilija jakaa aikaa visuaalisesti osiin. Installaatiossa Vuorokausi ensin aamu sarastaa ja sitten koittaa keskipäivän valo, jonka jälkeen illan hämäryys kääntyy pimeydeksi. Päivänkierron tunnelmia on kuvattu värein, ornamentaalisin pintatekstuurein ja sanoin. Kyseistä installaatiota voisi ehkä luonnehtia myös käsitteelliseksi 2000-luvun maisemataiteeksi.
Myös tila- ja käsitetaideteosten kirjaintyypit kertovat historiasta ja ajan kulumisesta. Tilateoksen Kuukaudet – kalenteri mielikuvitukselliset anfangit eli alkukirjaimet viittaavat keskiaikaan, jolloin vielä oli aikaa tehdä kirjatkin käsin. Oma aikaamme kirjasintyyppiä teoksessa Aika kultaa muistot edustaa arial, jota Neuvonen on käyttänyt seinälle ripustetun työn lyöntikullalla päällystetyissä kirjaimissa.
Ajan visualisoinnista on kysymys myös teosparissa Vuosisata – lyhyt historia ja Vuosisata – pitkä historia. Lyhyessä historiassa sadan vuoden jakso kutistuu pieneksi, kun se merkitään ihmisen syntymä- ja kuolinvuoden tapaan ajatusviivalla ja kahdella numerosarjalla. Sama aikamäärä näyttää erillisinä lukuina paljon pidemmältä ja vaiherikkaammalta. Pitkää historiaa tarkastellessaan jokainen voi sijoittaa itsensä vuosijatkumolle ja muistella elämän onnellisia tai traagisia hetkiä tai vuosia, jotka eivät ehkä ole jättäneet minkäänlaista muistijälkeä.
Vuoden 2006 puolella valmistuneista teoksista Kukkataulu, Syksy-Nature Morte on yksi vuodenajan kuvauksista. Diptyykki teokset kätkevät sisälleen myös pohdintoja kasvien sukupuolista maskuliinisuuden ja feminiisyyden kautta.Työhistoria teos kuvaa taiteilijan omaa uraa ja kädenjäljen muuntumista 20 vuoden aikana. Teokseen taiteilija on koonnut palasia vedoksistaan vuosien varrelta ja sitonut ne tapettikansioiksi. Kevyt ja herkkä Vuoden siemenvarasto kuvaa ajan kiertoa ja elämän eväitä vuoden jokaisena viikkona.

Kuukaudet - Kalenteri, 2006, etsaus, akvatinta, vahattu ja ommeltu puupiirrospaperi

Kuva: yksityiskohta Tuula Lehtisen teoksesta Korusasetelma, 1997, akvatinta, fotoetsaus.

Vuosivarasto -Siemenpussit, 2006, etsaus, kuivaneula, siemen