Nuoret taidegraafikot

Maarit Kotiranta, Jonna Salonen ja Dominik Wlodarek

4.1. - 20.1.2008

Galleria G:n avaa näyttelyvuotensa nuorten taidegraafikoiden katselmuksella. Perinteiseen tapaan taiteilijat ovat juuri valmistuneet tai valmistumassa taidekoulusta: Maarit Kotiranta on opiskellut Turun Taideakatemiassa, Jonna Salonen on Imatran taidekoulun kasvatti ja Dominik Wlodarek on opiskellut sekä Lodzissa Puolassa että Kuvataideakatemiassa Helsingissä. Näitä kolmea taiteilijaa yhdistää selkeä tietoisuus taidegrafiikan traditiosta, samalla kun heidän teoksensa sisällöllisesti ja ilmaisullisesti ovat kiinni tässä päivässä.

Maarit Kotirannan teoksissa on yhteiskunnallinen pohjavire. Niissä tulkitaan ja arvioidaan erilaisia stereotypioita: "oikea" perhe, miehen ja naisen rooli, seksuaalisuuden eri muodot, sovinnaisuus ja epäsovinnaisuus, kiltin tytön syndrooma. Hänen teoksensa kysyvät, kommentoivat, väittävät ja vaikuttavat, osallistuvat keskusteluun. Kuvastossa valokuvien pohjalta toteutetut ja piirretyt hahmot asettuvat rinnan ja lomittain ja muodostavat näin kiinnostavia kerrostumia. Kotiranta rakentaa kokonaisuutensa installaatiomaisesti puupiirros- ja serigrafiatekniikoilla toteutettujen teosten ja vastateosten varaan.

Luonto - metsät, eläimet, kasvit - on Jonna Salosen taiteen lähtökohta. Luonto edustaa kauneutta, hiljaisuutta, iloa ja rauhaa, mutta samalla jotakin sellaista mitä pitää suojella. Metsissä, eläimissä ja kasveissa on elinvoima ja samalla myös tiettyä haurautta ja haavoittuvuutta. Juuri tätä haurautta, joskus jopa miltei aineettomuutta Jonna Salonen tuo esiin vedoksissaan. Hänen teoksensa ovat hienostuneen karakteristisia, ne näyttävät luonnon kauneuden. Salosen tekniikka on litografia ja nimenomaan kivipiirros. Hän piirtää suoraan kivelle herkällä kädellä, elävästi ja vivahteikkaasti.

Dominik Wlodarekin taiteessa maisema on keskeisellä sijalla. Muutama vuosi sitten syntyneet värilliset vedokset ovat abstrakteja, selkeiden, vapaamuotoisten pintojen varaan rakennettuja. Väri materiaalisine ominaisuuksineen on etualalla. Mutta toisaalta niiden horisontaaliset linjat viittaavat maisemaan. Noiden abstraktioiden lähtökohdaksi voi hyvin kuvitella maalaismaiseman kumpuilevine peltoineen. Parin vuoden takainen Tuntematon kaupunki -sarja sen sijaan kuvaa nimensä mukaisesti kaupunkia. Carborundum- ja kuivaneulatekniikoilla realistisesti toteutetut, miltei monumentaaliseen kokoon vedostetut teokset, tuovat kaupungin niin lähelle katsojaa, että tututkin paikat muuttuvat tuntemattomiksi.

Seppo Heiskanen

Maarit Kotiranta: Äidit, 2007, puupiirros, serigrafia

Jonna Salonen: Punarinta, 2007, litografia

Dominik Wlodarek: Heijastuksia Helsinki, Hakaniemi II, 2007, carborundum, kuivaneula

Kuva: yksityiskohta Tuula Lehtisen teoksesta Korusasetelma, 1997, akvatinta, fotoetsaus.