Nuoret taidegraafikot

Markku Haanpää, Tuomas Hallivuo, Janika Herlevi, Valpuri Kylmänen

30.5. - 21.6.2007

Galleria G:n tämänvuotinen nuorten graafikoiden näyttely esittelee Markku Haanpään, Tuomas Hallivuon, Janika Herlevin ja Valpuri Kylmäsen teoksia. Päällisin puolin katsottuna näiden taiteilijoiden teoksia ei näytä yhdistävän mikään. Yhteistä on kuitenkin suhde taiteeseen ja todellisuuteen, taiteeseen todellisuuden kuvana. He tuntuvat kysyvän mikä todellisuudessa on fiktiota ja mikä fiktiossa todellisuutta. Ja sitäkin onko meillä yhteisiä kokemuksia todellisuudesta vai koemmeko ympäristömme kukin omalla tavallamme.

Vaatteet tekevät ihmisen, sanotaan. Markku Haanpää tuntuu testaavan tätä sanontaa teoksissaan. Vaate on viesti, joka kertoo ihmisen persoonasta, mutta se voi myös kätkeä käyttäjänsä sisimmän. Vaate suojaa kylmältä ja sateelta, mutta se myös yhdistää kantajansa johonkin ryhmään ja erottaa toisesta. Markku Haanpään teokset ovat kaksiosaisia; hän käsittelee vaatteen ja ihmisen suhdetta sekä kolmiulotteisessa että kaksiulotteisessa muodossa. Syntyy veistosten ja grafiikan vivahteikas vuoropuhelu.

Myös Valpuri Kylmänen pohtii esineiden, tavaroiden, olemusta, niiden viestiä tai viestejä. Tavarat muistuttavat sanoja siinä, että niillä on kyky kertoa tarinoita. Ne merkitsevät eri ihmisille eri asioita, ne paljastavat ja peittävät, valehtelevatkin. Esineet ovat osa muistia, ne kantavat mukanaan historiaa, välittävät viestejä menneestä maailmasta. Mutta jokainen aikakausi antaa esineille omat merkityksensä. Valpuri kylmänen panee kivilitografioissaan tavarat liikkeeseen ja saa aikaan kiinnostavia rinnastuksia ja kiinnostavaa vuorovaikutusta.

Janika Herlevin teokset vievät katsojan teatterin ja viihteen maailmaan. Hän ottaa niiden ainekset toisaalta burleskin teatterin tanssiattarista toisaalta 1960-luvun populaarikulttuurin kuvavirrasta. Niistä syntyvä maailma on fiktion, huumorin, unelmien ja toiveiden maailma. Pakoa todellisuudesta, voisi sanoa. Mutta toisaalta tuo viihteen ja teatterin maailma on tullut osaksi nykyihmisen todellisuutta. Janika Herlevin tekniikat ovat monotypia ja carborundum; ilmaisu on mehevää ja maalauksellista.

Tuomas Hallivuo kutsuu teoksiaan päiväkirjamerkinnöiksi, omakuviksi ja itsetutkiskeluiksi. Aiheet löytyvät läheltä, arjesta: ihmissuhde, perhe ja lapset, taiteilijan työ. Hallivuon teokset eivät kuitenkaan ole pelkästään todellisuuden rekisteröintiä ja muistiinmerkitsemistä. Mukana on paitsi turvallista idylliä myös fantasiaa ja epätodellisia tilanteita. Hallivuo työskentelee perinteisiä metalligrafiikan menetelmiä ja carborundum-tekniikkaa käyttäen. Hän on taitava piirtäjä, jonka kädenjälki on herkkää ja vivahteikasta.

Seppo Heiskanen

Kuva: yksityiskohta Tuula Lehtisen teoksesta Korusasetelma, 1997, akvatinta, fotoetsaus.

Markku Haanpää: Suruvaippa, Ritariperhonen, Neitoperhonen, Yökiitäjä, 2007, veistos, monotypia.

Tuomas Hallivuo: Valoissa, 2006, etsaus, akvatinta, kuivaneula, carborundum.

Janika Herlevi: Nimetön, 2007, carborundum, monotypia.

Valpuri Kylmänen: Mie tartten sua, Mieki tartten sua, 2007, litografia.