Laura Pohjonen

Aina ikävä jonnekin

Grafiikkaa ja installaatio

30.11. - 30.12.2005

Laura Pohjosen taiteen keskeisiä teemoja ovat olleet luonto, ihminen osana luontoa, myytit ja sadut tai unet. Hänen teostensa ihmiset ja inhimillisiä piirteitä saaneet eläimet on ”heitetty” outoon ja unenomaiseen, vähän surrealistissävyiseen pohjoiseen metsään. Samalla niissä on ollut vahvasti suomalaisen kansanperinteen, ehkä kansansatujen henkeä. Pohjosen teokset ottavat katsojan mukaansa, vievät hänet matkalle mielikuvituksen maailmaan.

Uusista teoksista löytää tuon saman maailman ja saman hengen. Mutta mukaan on tullut myös uutta. Pohjosen näyttelyn nimi Aina ikävä jonnekin viittaa ihmiselle ominaiseen levottomuuteen; ihminen ei osaa olla tyytyväinen siihen missä on, vaan kaipaa jonnekin, sekä olemassaoleville seuduille että yleensä vain pois. On ikävä ja kaipuu. Uusissa teoksissa pohjoinen luonto on saanut rinnalleen länsiafrikkalaisen merenrannan. Juuri tuollaiseen maisemaan ovat tulleet teoksen Rannalla pingviini ja nuori nainen. Kumpikin on väärässä paikassa, oudossa maailmassa. Teos tuo mieleen eksistentialistisen filosofian. Sen mukaan ihminen on heitetty autioon maailmaan, jossa hän yksin vastaa teoistaan ja niiden seurauksista.

Etsijöitä ja ikävöijiä ovat myös näyttelyn teosten inhimillistetyt eläinhahmot. Ne ovat pieniä ja hauraita, mutta niissä on myös tiettyä voimaa. Ehkä tuo voima tulee juuri vahvasta luonnon yhteenkuuluvuudesta. Se luo turvan. Turvallisilta tuntuvat myös metsän keskelle pystytetty majat ja muut rakennelmat. Ne tunnistaa ihmisen tekemiksi, mutta ne sulautuvat ristiriidattomasti yhteen metsän ja luonnon kanssa.

Laura Pohjonen ”täydentää” vedoksiaan joskus maalaamalla ja rakentaa näin kollaaseja. Näyttelyssä on mukana myös kaksi kolmiulotteista teosta. Teos Enkeli taivaan on tehty liittämällä toisiinsa virsikirjan lehtiä. Sanat, virren säkeet, tekevät näkymätöntä näkyväksi. Samalla tavoin kuvataide antaa hahmon näkymättömälle, ideoille, ajatuksille ja tunnelmille.


Seppo Heiskanen

Enkeli taivaan, 2005, sekatekniikka

Kuva: yksityiskohta Tuula Lehtisen teoksesta Korusasetelma, 1997, akvatinta, fotoetsaus.

Piilopaikka, 2005, etsaus, pehmeäpohja, väritela