Teos: Vappu Rossi, "Hetkellinen", 2009.

Näyttely koostuu piirustuslähtöisistä teoksista. Esille tulevat mm.  diataideanimaatiot Elämän puu ja Hetkellinen, joista jälkimmäinen saa Galleria G:ssä ensiesityksensä, suurikokoisia hiili- ja pastellipiirustuksia, valokaappeja
sekä kivilitografioita.

Työskentelyni lähtökohta on elämyksellinen. Teemoiltaan teokset käsittelevät  eksistentialistisia peruskysymyksiä, avainsanoina ovat uuden syntymä ja  lelinvoima, rakkaus ja ihme – ja toisaalta kaiken elollisen hauraus ja katoavaisuus,
siitä kumpuava merkityksellisyys ja varjelemisen tahto. Teknisesti monipuolisen näyttelyn visuaalisena punaisena lankana toistuvat viivojen kudelma, läpikuultavuus, valo ja hämärä sekä piirtämisen moniulotteinen problematiikka.

Teos: Vappu Rossi, "Yllätetty", 2008.

Rakennan kuvaa viivamassoin: jäljet kertyvät kudelmaksi, josta hahmot pikku hiljaa saavat muodon. Animaatiossa saan myös piirustuksen prosessista yhä enemmän näkyviin: kuvan syntymiseen liittyvästä kontemplatiivisesta hypnoottisuudesta voi sittenkin jäädä valmiissa piirustuksessa jotakin uupumaan. Liikkuva kuva näyttäisi tukevan myös tavoittelemaani kokemuksellista sisältöä.

Mediataideteos Hetkellinen

Galleria G:ssä ensiesityksensä saava mediataideteos Hetkellinen käsittelee katoavaisuutta ja sukupolvien yhteyden katkeamista – ja toisaalta muiston vaalimista. Teoksessa ikkunalasin vesihöyryyn ilmaantuu maalattu kuvajainen
sata vuotta vanhasta hääkuvasta. Samalla kun henkilöt alkavat erottua, ne jo tahtovat haihtua sumuun: hahmot on maalattava yhä uudelleen ja uudelleen, etteivät ne kokonaan kaikkoa. Teos installoidaan 90° käännettyyn flatscreen-monitoriin, joka on vanhan hää- tai kaksoismuotokuvan tapaan kehystetty korkeaprofiilisin, hillityn koristeellisin kehyksin. Esillepano viittaa myös nekrologin tai hautajaisten muistovalokuvaan. Vesihöyrymaalauksen lähtökohtana on äidinisäni isän ja äidin Hannes Pietarisen ja Elin o.s. Kainulaisen hääkuva vuodelta 1909.

Mediataideteos Elämän puu

Mediataideteos Elämän puu on jatkoa aiemmille animaatioilleni: se avaa taidepiirtämisen prosessia tehden näkyväksi kuvan asteittaisen synnyn, katoamisen ja uudelleensyntymisen. Viiva kehrää kuvaa esiin: tunnelma on
samankaltainen kuin intervallikameralla kuvatuissa otoksissa, jossa aamun valjetessa huurre hiljaa sulaa ja kasvien käpertyneet varret kohottautuvat jälleen kohti valoa. Hiilenjäljet piirtyvät ja pyyhkiytyvät, kerryttävät kuvan ja täyttävät lopulta paperin kokonaan – vain järjestäytyäkseen uudelleen ja antaakseen tilaa seuraavalle näylle. Teoksen avainsanoja ovat ihme, metamorfoosi, kasvu ja syntymä.

Galleria G:ssä Elämän puu on projisoitu läpikuultavalle kalvolle ikkunassa. Sen voi nähdä myös gallerian ollessa suljettuna, aikaisesta aamusta myöhään iltaan, jolloin animaatio luo kadulle ulottuvan elävän valoteoksen.

Videoinstallaatioissani ei ole ääntä. Animaatiot ovat lyhyehköjä, pikemminkin elävän taulun kaltaisia: loopin kesto on noin minuutti, pisimmillään kaksi.

Teosten visuaalinen kieli ponnistaa sisällöllisistä tavoitteista. Pyrin yksinkertaisuuteen, pelkistyksiin, karuuteenkin. Aihe lähtee useimmiten liikkeelle havainnosta erkaantuen siitä näynomaisille reiteille. Työskentelyäni luonnehtii askeettinen väriajattelu sekä orgaaninen, etsiskelevä viiva. Ihmisaiheisten litografioiden ja hiilipiirrosten sarjassa näyttäytyy hämärään kätkeytyvä kauneus – ja toisaalta sen arvoituksellisuus: pimeydessä häivähtävä hahmo on toisinaan kuin maasta siinnyt, toisinaan jo pikemminkin ihmisen ja eläimen hybridi, jonka katse silmänräpäykseksi kohtaa katsojan; kuin kameran salaman pysäyttämä yllätetty villieläin tai kuin auton valokiilan hypnotisoimaksi jäänyt jänis.

Hälyltä suojautuminen ja kaaoksen hoivaaminen, läsnäolemisen kokemus, uni ja kontemplaatio ovat olleet tuotannossani toistuvia teemoja. Pääosassa ovat usein kasvot, joille mielen sisäinen maisema peilautuu. Tilausteos Suomen Taidegraafikoiden vuoden 2008 kannatusjäsensalkkuun on kivilitografia nimeltä Hämärän lapsi. Kuvan ihmishahmo on sulkenut silmänsä, hän on syvässä unessa tai muutoin hetkeksi maailmasta erkaantunut. Henkilö on iätön, kasvot ovat aikuisen tai kenties vielä syntymättömän lapsen.

Edellämainittujen aihepiirien pohdinta jatkuu tämänhetkisessä työskentelyssäni. Piirustuksissa pyrin yhä reseptiivisempään kynänjälkeen, kiteyttämään oleellisen. Läsnä on merkillisyys ja melankolia; toisaalta elämänilo, latautunut energia. Kohti meneminen on tasapainottelua herkkyyden ja patetian rajalla.

_____________________________________________________________

Vappu Rossi on 33-vuotias helsinkiläinen kuvataiteilija, mediataiteilija ja taidegraafikko, joka on valmistunut kuvataiteen maisteriksi   Kuvataideakatemiasta 2008.

Rossin tuotanto on tekniikaltaan monipuolista: taideanimaatioiden lisäksi hän tekee mm. valokaappiteoksia, piirustuksia, maalauksia sekä litografioita. Hänen työhönsä kuuluvat myös paikkasidonnaiset, performatiiviset ja yhteisölliset teokset.

Rossin töitä on ollut esillä mm. Taidehallilla ja Tennispalatsissa, Joensuun taidemuseolla ja Kuntsin modernin taiteen museolla Vaasassa, Chen Ling Hui Contemporary Space -galleriassa Pekingissä sekä vuoden 2005 Nuorten biennaalissa.

Kuvataiteilijamatrikkeli

Taiteilija on paikalla näyttelyssä

su 22.11. ja

su 29.11.

klo 13–15.

Kansallinen kulttuurikuntopäivä

pe 4.12.2009

LIIKECROQUIS LIVE 4.12. KLO 18:30-19:30

Vappu Rossi piirtää tanssivaa mallia klo 18:30-19:30.

Yleisö voi osallistua tapahtumaan myös piirtämällä! Mallina tanssija Ingrid André.

Galleria on poikkeuksellisesti auki klo 20 saakka.

Rossi on paikalla näyttelyssä 17-20.

Tervetuloa!