Teos:Anne Tamminen, "Glimmer", 2009, pigmenttivedos polykarbonaatille, peili

Lapsikin tietää, ettei eläintarha ole varsinaisesti totta, vaan eräänlainen esitys. Esityksenä se muistuttaa enemmän tosi-tv:tä kuin näytelmää, tosin sillä varauksella, että eläimet eivät ole pääosan esittäjiä vapaaehtoisesti.

Eläintarhat ovat rakennettua luontoa. Niissä eläimet on asetettu ihmisen katsottaviksi. Tapa, jolla ne esitetään kertoo myös ihmisistä: romantiikan kaipuusta, tarpeesta rentoutua ja halusta järjestää ja ymmärtää maailmaa tieteellisellä metodilla. Siksi eläintarhat ovat myös kulttuuria.

Viime vuosina hämeenlinnalainen kuvataiteilija Anne Tamminen on tutkinut taiteessaan tätä ihmisen ja luonnon kohtaamista. Hänen taiteensa lähtökohtana on valokuva, jota hän jatkotyöstää eri menetelmin. Tässä näyttelyssä valokuvat on tulostettu pigmenttivedoksina ohuelle gampipaperille tai polykarbonaattilevylle, ja ne on asetettu peilin päälle, jolloin kuvaan syntyy omalaatuinen syvyysvaikutelma ja valohohde. Miltei kaikki teokset ovat valmistuneet 2009 ja suurin osa niistä on ensimmäistä kertaa esillä.

Monissa näyttelyn teoksissa tulevat näkyviksi ne rajat ja rajapinnat, jotka eläintarhoissa erottavat luontokappaleita katsojista. Silti vahvimpana elementtinä kuvissa on tila, joka aukeaa erilaisin luonnollisin ja keinotekoisin värein ja valoin. Eläin saattaa olla kuvassa täysin odottamattomassa roolissa tai puuttua siitä kokonaan. Huomio teoksissa kiinnittyy valon erilaisiin heijastumiin vaihtelevilta pinnoilta.

Tammisen teokset ovat kiistämättä kauniita, mutta niiden kauneus on löydetty näkyvän maailman sokeista pisteistä – kohteista, jotka ovat kaikkien ympäröivien ihmisten silmien edessä, mutta joita he eivät huomaa. Samalla Tammisen teokset säilyttävät eettisen ryhtinsä: tämä on kauneutta, joka risteyttää rakennetut illuusiot kaikkialle ulottuvan ja ihmisen kontrollin ulkopuolella olevan valon kanssa.

Tammisen teokset ovat lopulta myös optimistisia: vaikka hänen on vaikea hyväksyä eläinten vankeuden kaupallista hyödyntämistä, ja niitä kömpelöitä illuusioita, joita eläintarhat rakentavat maksaville asiakkailleen, taiteilijalla on mahdollisuus katsoa rakennettujen illuusioiden ohi, ja luoda omansa.

Jokainen näyttelyn teoksista perustuu ainoastaan yhteen paikalla otettuun valokuvaan: jokainen teosten näkymistä säilyttää viittaussuhteen todellisuuteen - siihen todellisuuteen, joka on illuusion edessä ja takana. Samalla eläintarha kasvaa metaforaksi paitsi taiteelle, myös ihmisen todellisuussuhteelle ylipäätään.

– Jonni Roos

Kiitokset:

Hämeen Taidetoimikunta, Hämeen Kulttuurirahasto, Valtion näyttöapurahalautakunta, Valtion Valokuvataidetoimikunta, Valtion Kuvataidetoimikunta, Gary Wornell Studios, Mari Isotalo.

Teos: Anne Tamminen: Globe, 2009, pigmenttivedos Gampi-paperille, peili

Teos: Anne Tamminen: "Looking Glass, 2009, pigmenttivedos polykarbonaatille, peili

Teos: Anne Tamminen: "Vacant", 2009, pigmenttivedos Gampi-paperille, peili

www.annetamminen.net

Taiteilija tavattavissa

su 17.1.

su 24.1.

klo 12 - 16

Tervetuloa!