Tarja Teräsvuori

Näkymättömän näkyjä

29.3. - 16.4.2006

Tarja Teräsvuori maalaa muistikuviensa pohjalta, spontaanisti ja nopeasti, esittävän ja abstraktin rajaa lähestyen. Hän on jo vuosia työskennellyt sarjallisesti, yhteen teemaan keskittyen.

Maalausten lähtökohtana ovat edelleen ikonit ja muu vanha uskonnollinen taide. Arkkienkelit, pyhimykset, kultaisen sädekehän tai valon välähdykset nousevat esiin värikenttien välistä ja sivusta. Jossakin teoksessa voi tunnistaa interiöörin, sisätilan, jonka tunnelman sisään lankeava valo tekee sakraaliksi. Jossakin toisessa maalauksesta hahmottuu rakennuksen julkisivu.

Teosten figuurit tuntuvat olevan joko tulossa esiin hämystä tai katoamassa siihen. Ne ovat kuin Torinon käärinliinan Jeesuksen kasvot, jotka vaivoin tunnistaa ihmiskasvoiksi. Toisaalta kysymys on myös taiteen synnystä; maalaus ei kuvaa näkyvää, vaan tekee näkyväksi. Näkymättömät näyt saavat hahmon.

Tarja Teräsvuoren maalaukset kantavat mukanaan pitkää kulttuurihistoriaa. Ikonit ja vanhat uskonnolliset kuvat ovat olleet satoja vuosia lukemattomille ihmisille läheisiä. Niitä on suudeltu ja niiden edessä on tehty ristinmerkkejä. Mutta teokset tuntuvat välittävän myös ihmisen sisäistä maailmaa, ne tekevät näkyväksi ihmisen sisäisiä näkyjä. Samalla ne ovat levähdyspaikkoja ihmismielelle.


Seppo Heiskanen

Kuva: yksityiskohta Tuula Lehtisen teoksesta Korusasetelma, 1997, akvatinta, fotoetsaus.

Hengellinen yhteys, 2006, öljy