Laura
Vainikka, Ääretön II, telaus, lyijykynä
paperille, kuvan halkaisija: 50 cm
”
Ajoittain valo on niin voimakas ettei se enää
näytä meille mitään vaan sokaisee
katseemme. Hämärä ja pimeys taas asettavat
mielikuvituksemme osaksi katsomiskokemusta: kun me
emme pysty tunnistamaan näkemäämme
alkaa kuvittelu siitä mitä voisimme nähdä.
Kummassakin ääripäässä katsoja
on haavoittuvimmillaan: kun näkemäänsä
ei pysty järkeistämään tai selittämään.
Luultavasti näiden kahden ääripään
välimaastoon voidaan ajatella normaalin näkemisen
sijoittuvan. Kun valoa ei ole liikaa eikä liian
vähän, näemme hyvin, näemme totuudenmukaisesti.
Kiinnostavimpia minusta ovat kuitenkin juuri nämä
häikäistymisen ja hämärän
verhoamat hetket. Ne hetket kun kuljetaan tunnistettavuudesta
tuntemattomaan. ”
Laura Vainikka: ote työskentelymuistiinpanoista,
maaliskuu 2010
Näyttelyni Päivä peittää
yön koostuu teoksista joissa piirustukselliset
jäljet ja grafiikan keinoin painetut pinnat yhdistyvät
toisiinsa. Näyttelyn teokset eivät siis
ole selkeästi grafiikkaa, piirustuksia tai maalauksia.
Ne liikkuvat ennemminkin erilaisten kuvien tekotapojen
rajoilla.
Teemallisesti näyttely käsittelee näkemisen
ja katsomisen merkityksiä sekä tapoja. Yleisesti
ottaen voisi ajatella että näkemisemme on
riippuvainen hyvästä ja paljosta valosta,
ja usein niin onkin. Itseäni kuitenkin kiinnostaa
ennemminkin ne hetket kun valo häikäisee
tai hämärä peittää näkymän
alleen eikä näkemämme olekaan selkeästi
käsitettävissä.
Teokset linkittyvät tähän teemaan niin
kuva-aiheiltaan kuin myös teknisiltä ratkaisuiltaan.
Väriskaala liikkuu teoksissani ääripäästä
toiseen: kuvat ovat tumman ja vaalean ja kaikkien
niiden väliltä löytyvien sävyjen
välistä leikkiä. Myös teoksissa
käytetyt materiaalit: lyijykynä, grafiitti
sekä helmiäispigmenteillä muokatut
painovärit, elävät teosten pintoihin
heijastuvan valon myötä, näyttäytyen
jokaisessa hetkessä aina hieman erilaisina.
Laura
Vainikka, 2010, telaus, lyijykynä paperille,
70 x 70
Laura
Vainikka, 2010, telaus, lyijykynä paperille,
74 x 93
