Taidegrafiikka on paitsi ilmaisultaan myös teknisesti kiinnostava taiteen laji. Grafiikan vedosten valmistamiseen on olemassa runsaasti erilaisia menetelmiä ja uusia kehitellään koko ajan.

Grafiikka-nimitys tulee kreikkalaisesta sanasta grafein = kaivertaa, piirustaa, kirjoittaa. Se on kuvataiteessa yleisnimitys menetelmille, joilla taiteilijan valmistamista painolevystä voidaan vedostaa kuvia paperille tai muulle materiaalille. Kuva tehdään painolaatalle peilikuvana ja vedostetaan prässillä. Monivärigrafiikassa valmistetaan yleensä jokaista väriä varten oma painolaattansa.

Grafiikassa taiteilija luo uniikkityön sijasta kuvapohjan tai kuvapohjia, joista lopullinen työ painetaan eli vedostetaan. Näin syntynyt vedos ei ole taideteoksen kopio, vaan itsenäinen taideteos, alkuperäinen grafiikanlehti.

Taidegrafiikan menetelmät jaetaan perinteisesti neljään ryhmään sen mukaan kuinka painettavat viivat tai pinnat laatassa sijaitsevat eli mikä osa laatasta ottaa vastaan painoväriä:

Kohopainomenetelmissä kuvan painavat osat ovat levyn muuta osaa korkeammalla siis ikään kuin reliefinä. Kohopainotekniikoita ovat puupiirros, linoleikkaus ja puukaiverrus.

Syväpainomenetelmissä viivat on kaiverrettu tai syövytetty pinnan tason alapuolelle syvennyksiksi.

Syväpainotekniikoita ovat kuparikaiverrus, kuivaneula, mezzotinto, viivasyövytys eli etsaus, pehmeäpohja ja akvatinta.

Laakapainomenetelmissä laatan painavat ja painamattomat osat ovat samassa tasossa. Laakapaino-tekniikoita ovat kivilitografia ja offset litografia.

Silkkipaino eli serigrafia perustuu painokehykseen pingoitetun kankaan värinläpäisyyn.

Katso havaintokuvaa grafiikan periaatteista

Grafiikan tekniikkaesittelyt pohjautuvat Juha Joron teksteihin.