|
Valotustekniikat
POLYMEERIGRAVYYRI (fotopolymeeri, fp-gravyyri)
Polymeerilaatta, sävyfilmi ja vedos
Alun perin kirjapainokäyttöön kehitetystä fotopolymeerimateriaalista on kasvanut tällä hetkellä suosituin ja laajimmin käytetty syväpainon valotusmenetelmä. Teollisessa käytössään kohopainolaattana käytetty fotopolymeerilevy toistaa tietyllä tavalla valotettuna sävyfilmin harmaaskaalan portaattomasti. Laatan pinnalla oleva valoherkkä nailonhartsi kovettuu ja muuttuu veteen liukenemattomaksi suhteessa saamaansa valotuksessa käytetyn uv-valon määrään. Laatta kehitetään vedellä ja lopputulos on syväpainolaatta, jolla valotettu kuva on reliefinä. Levyjen lisäksi tarvitaan akvatintaa muistuttava jyvärasteri ja loiva täyssävypositiivi. Positiivin tilalla voi myös olla kalvolle tehty maalaus tai piirros.
*yksityiskohta laatasta ja vedoksesta
Fotopolymeerimateriaalin eräs sovellutus on ImageOn -kalvo, joka kiinnitetään kuparilevylle tai jollekin muulle laattamateriaalille. Kupari soveltuu tähän tarkoitukseen parhaiten silloin kun työskentelyä on tarkoitus jatkaa syövyttämällä tai yhdistämällä kuvaan muilla metalligrafiikan tekniikoilla tehtyjä elementtejä.
Image-On vedos ja painolaatta
FOTOETSAUS
Fotoetsauksessa syntyvä jälki on täysin jyrkkää, eli tällä menetelmällä saadaan aikaan kuvia, joissa on vain mustaa ja valkoista. Välisävyjen aikaansaaminen edellyttää kuvan rasteroimista. Fotoetsaustekniikkaa käytetäänkin useimmiten kun halutaan siirtää laatalle esimerkiksi tekstiä tai jotain muuta materiaalia, jossa kuvan harmaaskaalalla ei ole merkitystä.
Kuparilaatta, vedos ja jyrkkä filmi
Tällä hetkellä Suomessa fotoetsauksen tekemisessä käytetään useimmiten virtapiirien syövyttämiseen tarkoitettua valokopiolakkaa. Valokopiolakka muuttuu kehitteenä käytettävään lipeään liukenevaksi uv-valon vaikutuksesta. Kehitetylle laatalle tehdään tarpeen mukaan akvatintapohjustus ja laatta syövytetään. Valotuksessa käytetään jyrkkää negatiivifilmiä.
HELIOGRAVYYRI
Heliogravyyritekniikan keksijä on itävaltalainen Karel Klic, joka esitteli täyssävyisten valokuvien painamiseen kehittämänsä tekniikan vuonna 1879. Tämä tekniikka perustuu kemialliseen reaktioon, jossa orgaaninen kolloidi ja di-kromaatti muodostavat yhdistyessään valoherkän seoksen, joka kovettuu suhteessa saamaansa uv-valoon.
Heliogravyyritekniikassa käytetään pigmenttipaperia, jonka pinnalla oleva ohut gelatiiniseos herkistetään di-kromaatilla ja valotetaan loivan täyssävypositiivifilmin kanssa. Valotettu gelatiinikalvo siirretään kuparilaatalle, jolla on akvatintapohjustus, ja kuva kehitetään liuottamalla kovettumaton gelatiini lämpimällä vedellä. Kehityksen jälkeen valokuvainformaatio on reliefinä laatalla olevassa gelatiinikerroksessa. Syövyttäminen tapahtuu käyttämällä erivahvuisia rautakloridiliuoksia, joissa olevan veden määrän ja gelatiinikerroksen vahvuuden avulla kontrolloidaan sävyjen syöpymistä laatalle.
Heliogravyyri oli 1800-luvun loppupuolella ja vuosisadan vaihteessa yksi suosituimmista menetelmistä valokuvien painamisessa, mutta muiden tekniikoiden kehittyessä se unohtui lähes täysin vuosikymmeniksi. Valokuvan käytön lisääntyminen taidegrafiikan yhteydessä on lisännyt kiinnostusta myös heliogravyyriä kohtaan, mutta monimutkaisena tekniikkana se ei varmaankaan koskaan tavoita yhtä laajaa harrastajakuntaa kuin polymeerigravyyri, jolla aikaansaatu jälki on hyvin samankaltaista. Heliogravyyristä käytetään myös nimitystä fotogravyyri, johtuen tekniikan englanninkielisestä nimestä photogravure.
KOPIOSYÖVYTYS
Kopiosyövytyksen positiivimenetelmä: valokopio (vas.) ja laatta
Kopiosyövytys on yleisnimitys tekniikoille, joissa siirretään laatalle materiaalia valokopion avulla. Siirrossa voidaan käyttää apuna erilaisia liuottimia, esimerkiksi asetonia, tai se voi perustua veden ja rasvan hylkimisreaktioon. Laatta voidaan syövyttää pelkästään sille siirtyneen kopiovärin kanssa tai sille voidaan tehdä akvatintapohjustus. Näin syntynyt jälki on kopion negatiivi. Positiivijälkeä saadaan aikaiseksi peittämällä laatta sellakalla ja pesemällä tärpätillä kopiokohdat auki. Kopiosyövytyksellä aikaansaatu jälki on jyrkkää, mutta näiden tekniikoiden hiukan vaikean hallittavuuden ansiosta jälki saattaa olla elävää ja rikasta.
ELEKTROGRAFIA (xerografia)
Valokopiokoneella aikaansaatu vedos.
DIGITAALIVEDOS / DIGITAL PRINT
Digitaalisesti käsitelty ja tietokoneen tulostimella aikaansaatu vedos.
Kuva: yksityiskohta Pälvi Hannin teoksesta Omaa luokkaansa, 2000, pehmeäpohja, kopiosyövytys, chine collé, akvatinta
|
