Polymeerigravyyri (fotopolymeeri, fp-gravyyri)

Alun perin kirjapainokäyttöön kehitetystä fotopolymeerimateriaalista on kasvanut tällä hetkellä suosittu ja laajalti käytetty syväpainon valotusmenetelmä. Teollisessa käytössään kohopainolaattana käytetty fotopolymeerilevy toistaa tietyllä tavalla valotettuna sävyfilmin harmaaskaalan portaattomasti. Laatan pinnalla oleva valoherkkä nailonhartsi kovettuu ja muuttuu veteen liukenemattomaksi suhteessa valotuksessa käytetyn uv-valon määrään. Laatta kehitetään vedellä ja lopputulos on syväpainolaatta, jolla valotettu kuva on reliefinä. Levyjen lisäksi tarvitaan akvatintaa muistuttava jyvärasteri ja loiva täyssävypositiivi. Positiivin tilalla voi myös olla kalvolle tehty maalaus tai piirros.

ImageOn

Fotopolymeerimateriaalin eräs sovellutus on ImageOn -kalvo, joka kiinnitetään kuparilevylle tai jollekin muulle laattamateriaalille. Kupari soveltuu tähän tarkoitukseen parhaiten silloin kun työskentelyä on tarkoitus jatkaa syövyttämällä tai yhdistämällä kuvaan muilla metalligrafiikan tekniikoilla tehtyjä elementtejä.

Fotoetsaus

Fotoetsauksessa syntyvä jälki on täysin jyrkkää, eli tällä menetelmällä saadaan aikaan kuvia, joissa on vain mustaa ja valkoista. Fotoetsaustekniikkaa käytetäänkin useimmiten kun halutaan siirtää laatalle esimerkiksi tekstiä tai jotain muuta materiaalia, jossa kuvan harmaaskaalalla ei ole merkitystä.

Fotoetsauksen tekemisessä käytetään useimmiten valokopiolakkaa. Valokopiolakka muuttuu kehitteenä käytettävään lipeään liukenevaksi uv-valon vaikutuksesta. Kehitetylle laatalle tehdään tarpeen mukaan akvatintapohjustus ja laatta syövytetään. valotuksessa käytetään jyrkkää negatiivifilmiä.

Heliogravyyri (fotogravyyri)

Heliogravyyritekniikan keksijä on itävaltalainen Karel Klic, joka esitteli täyssävyisten valokuvien painamiseen kehittämänsä tekniikan vuonna 1879. Tekniikka perustuu kemialliseen reaktioon, jossa orgaaninen kolloidi ja di-kromaatti muodostavat yhdistyessään valoherkän seoksen, joka kovettuu uv-valon vaikutuksesta.

Heliogravyyritekniikassa käytetään pigmenttipaperia, jonka pinnalla oleva ohut gelatiiniseos herkistetään di-kromaatilla ja valotetaan loivan täyssävypositiivifilmin kanssa. Valotettu gelatiinikalvo siirretään kuparilaatalle, jolla on akvatintapohjustus, ja kuva kehitetään liuottamalla kovettumaton gelatiini lämpimällä vedellä. Kehityksen jälkeen valokuvainformaatio on reliefinä laatalla olevassa gelatiinikerroksessa. Syövyttäminen tapahtuu käyttämällä erivahvuisia rautakloridiliuoksia, joissa olevan veden määrän ja gelatiinikerroksen vahvuuden avulla kontrolloidaan sävyjen syöpymistä laatalle.

Heliogravyyri oli 1800-luvun loppupuolella ja vuosisadan vaihteessa yksi suosituimmista menetelmistä valokuvien painamisessa, mutta muiden tekniikoiden kehittyessä se unohtui lähes täysin vuosikymmeniksi. Valokuvan käytön lisääntyminen taidegrafiikan yhteydessä on lisännyt kiinnostusta myös heliogravyyriä kohtaan, mutta monimutkaisena tekniikkana se ei ole tavoittanut yhtä laajaa suosiota kuin polymeerigravyyri. Painojälki on hyvin samankaltaista kuin polymeerigravyyrissä.

Kopiosyövytys

Kopiosyövytys on yleisnimitys tekniikoille, joissa siirretään laatalle materiaalia valokopion avulla. Siirrossa voidaan käyttää apuna erilaisia liuottimia, esimerkiksi asetonia, tai se voi perustua veden ja rasvan hylkimisreaktioon. Laatta voidaan syövyttää pelkästään sille siirtyneen kopiovärin kanssa tai sille voidaan tehdä akvatintapohjustus. Näin syntynyt jälki on kopion negatiivi. Positiivijälkeä saadaan aikaiseksi peittämällä laatta sellakalla ja pesemällä tärpätillä kopiokohdat auki. Kopiosyövytyksellä aikaansaatu jälki on jyrkkää, mutta tekniikoiden vaikean hallittavuuden ansiosta jälki saattaa olla elävää ja rikasta.

Elektrografia (xerografia) Valokopiokoneella aikaansaatu vedos.

Mustevedos (ink jet print) Digitaalisesti käsitelty ja tietokoneen tulostimella aikaansaatu vedos.

Pigmenttimustevedos (pigmented ink jet print) Digitaalisesti käsitelty ja tietokoneen tulostimella aikaansaatu vedos, jossa on käytetty säilyviä pigmenttipohjaisia musteita.

Lambdavedos eli kromogeeninen digitaalivedos on digitaalisessa käsitelty kuva, joka valotetaan laserin avulla valokuvapaperille. Kuva prosessoidaan perinteisin valokuvakemioin. Nimi tulee alun perin laitteiston nimestä. Tekniikasta on suositeltavaa käyttää nimitystä kromogeeninen digitaalivedos.