Menetelmä perustuu kehykseen pingoitetun seulakankaan värinläpäisyyn. Jotta väri läpäisisi seulakankaan vain halutuista paikoista, käytetään erilaisia menetelmiä värinläpäisyn säätelyyn:

Aikaisemmin yleisin keino oli käyttää leikkuufilmejä, joihin haluttu kuvio leikattiin käsin erilaisilla kaavioveitsillä. Näin saatiin aikaan jyrkkäreunaisia ja yhtenäisiä väripintoja.

Nykyisin tavallisinta on siirtää kuva seulalle valokuvamenetelmin. Tällöin kuva-aihe tehdään esim. kuultokalvolle valoa läpäisemättömällä piirrosaineella esim. mustalla tussilla.

Valotusmenetelmässä seulakankaalle levitetään valonherkkää emulsiota. Valotustyö tehdään yleensä kopiokehyksessä, jossa seulan emulsiopinta ja valotusfilmi saadaan tiiviisti kontaktiin. Valotettaessa ultraviolettivalolle alttiit kohdat kovettuvat veteen liukenemattomaksi ja emulsiopinta, joka oli piirroksen mustuman alla, liukenee pois aukaisten seulan niiltä kohdin. Lopuksi seulasta muodostuva väriallas tiivistetään väriä läpäisemättömäksi kaikkialta muualta kuin kuva-aiheen kohdalta.

Vedostustyö tehdään niin, että kumisella lastalla vedetään väri kuva-alueen yli, jolloin painoväri läpäisee seulan avoimista kohdista ja kiinnittyy seulan alla olevaan vedospaperiin.