2.-28.2.

 Mari_Aspola

 

taustaa:

Suomessa kartonkigrafiikkaan ensimmäinen kosketus saatiin vasta vuonna 2004, jolloin Taideteollisessa korkeakoulussa kurssin piti Tukholman Konsfackissa vieraillut suomalainen vaihto-opiskelija. Olin mukana ensimmäisten joukossa. Siitä lähti tämän tekniikan tutkiminen metalligrafiikan, litografian ja serigrafian jälkeen.

Nyt olen vedostanut kartonkigrafiikkaa 11 vuotta. Tekniikka mahdollistaa vaarallisista aineista luopumisen. Levyt pohjustetaan sellakalla, laatat ja työvälineet pestään rypsiöljyllä. Väreinä perinteiset syväpainovärit.

Näyttelyssä rinnastan loppuun työskennellyt, hyväksytyt teokset ja työhuoneella vuosien saatossa kehitellyt kokeilut, ’arvopaperit’ dominomaisesti sommitellen.

Milloin kuva on valmis? Milloin se on näyttelykelpoinen?
Vasemman seinän kuvakollaasi toimii kysymyksinä haastaen, oikea seinä on valmiiden, hyväksyttyjen kuvien kokonaisuus.

Kuvarinnastukset toimivat ehdotelmina, joissa muodot, värit, värilainalaisuudet, valo ja varjo, esittävyys, abstraktio, jälki on ydintä. Rajaaminen on nostanut esiin merkityksiä, joita alun perin ei ollut olemassakaan.

ydin:

Taidegrafiikkani kulkee reunoilla, marginaalissa
ollen pienimuotoista, pysähtyvää, hiljaista puhetta,
missä sommittelu, värit ja tilan synnyttämisen pohdinnat ovat ydintä.

Työrytmi on hidas prosessi, jossa vedokset saavat muotonsa
kokemuksista maailmassa käsitellen ihmisenä olemista.

Arkkitehtuuri ja luonto ovat läsnä pelkistetysti, viittauksina.
Menneisyys ja nykyhetki rinnastuvat.

Kartonkigrafiikka on ’missioni’.
Kollaasimainen vedostusprosessi on läpikuultavia kerroksia,
mukana kuivaneula ja joskus carborundum.

Mari Aspola 26.1.2016