Tammikuu 2015 – Päivi Lempinen

/ Grafoteekin kuukauden taiteilija / Myyntikokoelma Grafoteekki

30.12.-1.2.

Paju ja talot

Lempisen teoksissa on pitkään ollut itsenäinen genre ”tilan, jossa luonto on läsnä” käsittelemiseksi. Välillä tila on tosin ollut tyhjä viitteistä luontoon. Lempisen stubat, talousrakennukset, voimalat ja ornamenttipintaiset rakennukset ovat meille totta. Ne esiintyvät usein pareittain tai ryhminä. Esitys muistuttaa vuoropuhelua. Kappaleet vaikuttavat muotoina toisiinsa, ja asetelmasta syntyy aina uusia assosiaatioita. Tila eli kuva-ala käytetään – vihjeiden antamiseen. Matka ajassa tai mantereilla, paimentolaisheimojen jäljillä tai vaikkapa Heikinheimon esiin nostamassa buddhalaisuuden kulttuurissa – sama rauha – mutta ”pinnan alla tapahtuu” -tuntumaa ei voi estää. Mikä on taideteoksessa kuvatun mittakaava? Ainakin niitä katsotaan etäältä, ulkopuolelta. Lempinen on maininnut ihailevansa Christoa, näkyvä puuttuminen tilallisuuteen, eli peittämisen avulla ilmaiseminen. Kappale on verhoiltu, teltta tai peitetty putkimaisia osia sisältävä kappale katsojaa arvuutellen.

Sanotaan että rakennelma, rakennus saattaa olla / on ilmentymä ihmisestä. Lisäksi minut ohjataan sähkötekniikan kehityksen juurelle, havaitsemaan esiteolliset koneet ja tekniset kappaleet. Sähköistäminen antoi sysäyksen massatuotantoon ja sitä kautta teolliseen vallankumoukseen. Suuri innostus tuotti tuloksia erilaisten ratkaisujen muodossa, laitteita, jotka eivät aina olleet käyttökelpoisia. Lempinen puhuu usein lisäksi vedenpaisumuksesta. Kuvasto on mielestäni ennen pitkää myös kuin ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutos lisää kuivuutta ja toisaalta rankkasateita ja tulvia. Lähdevuori kirjoittaa 2009: Vaikutukset ulottuvat ympäristön lisäksi koko yhteiskuntaan. Myöskään veden merkitystä ei ole otettu riittävästi huomioon ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Vedeltä paljastuvat maat ovat häkellyttäviä.

Hänen kuvansa ovat oman todellisuuden luomista omassa vapaassa kontekstissa – mutta osallistuvaa se on. Joskus puhuttiin taiteen kantaaottavasta sanomasta. Lempisen taide on keskustelevaa, ja osallistuvaa tavalla jota taiteilija ei varsinaisesti korosta. Jos et seuraa, et tiedä mistä tässä on puhe. Näin puhe lienee ollut Lempisen teoksissa aina läsnä.

Päivi Kyllönen-Kunnas

FM, Taidekonservaattori, AMK

Taiteen tohtoriopiskelija, Aalto yliopisto,

Taiteen ja suunnittelun korkeakoulu