Huhtikuu 2022 – Leif Strengell

/ Kuukauden taiteilijat / Grafoteekki
Leif Strengell, Myrskyn jälkeen, 2021, fotogravyyri, 25 x 50 cm

Leif Strengell
Sarjasta "Se toinen vesi" 2021-2022
30.3.–24.4.2022

2017 oli minulle tärkeä vuosi. Suomi täytti 100 vuotta. Itse aloitin kokonaan uuden taidegraafisen ilmaisun. Vaimoni kanssa päätimme myös silloin muuttaa enemmän tai vähemmän kokopäiväisesti kesämökillemme Munsalan metsiin.

Ammatillisen elämäni aikana niin taidekasvattajana kuin taiteilijana on seurannut vastausten luominen motivaatiota ja inspiraatiota koskeviin kysymyksiin. Tarvitsen suuren narratiivisen tarinan pohjana joka voi toimia isompana motivaatiopankkina tuntemaan että olen matkalla ja että minulla on tarpeeksi polttoainetta inspiraatiooni. Uudenkaarlepyyn Munsalasta on minulle pikkuhiljaa tullut lähes myyttinen ja monitahoinen paikka.

Pian 18-1900 vuosisadan vaihteen jälkeen ns. ”Munsalasosialismi” oli erittäin intensiivistä ja eloisaa, varsinkin itsenäisyyskaudella 1916-1918. Koska se perustui vahvasti pasifistiseen pohjaan, jotkut väittävät että se olisi voinut olla jopa yksi puhtaimmista sosialistisista liikkeistä maailmassa – utopistinen kyllä, mutta kuitenkin aito. Munsalan sosialistit eli ”Munsalaradikalistit” eivät osallistuneet Suomen sisällissotaan 1918. He vetäytyivät viranomaisilta ja piiloutuivat usein paikallisiin metsiin. Tarvittaessa he pakenivat ulkosaarille, tai jopa Ruotsiin.

Jatkosodan aikana vuonna 1943-44 länsi-Munsalan hämmästyttävän monet nuoret sotilaat valitsivat pakolaisiksi. Nämä ns. ”metsäkaartilaiset” olivat sotaan väsyneitä ja motivoimattomia karkureita, jotka piiloutuivat metsiin juuri länsi-Pohjanmaalla – miksi? Voisiko tällä olla jotain tekemistä ”ylivaltavastaisliikkeestä”, vai oliko tämä edellisen sukupolven perintöä – ehkä?  Haluan tässä vetää rinnastuksia tämän päivän pakolaisliikkeisiin ja voimakkaasti polarisoituneeseen poliittiseen tilanteeseen.

Taiteestani

En näe taidegrafiikastani pelkkänä ekvilibristisenä tekniikkajallitteluna. Haluan korostaa rinnakkaista, käsitteellistä polkua filosofis-poliittisten kertomusten ja asenteiden kanssa.

Toisaalta olen kuitenkin kiinnostunut klassisesta kauneudesta kaikessa sen sisältämässä sommittelussa, valaistuksessa, kontrastipelissä ja rikkaissa valööreissä, mutta olen myös kiinnostunut sisällöllisistä tausta- tai rinnakkaistarinoista. Faktoihin perustuvat tarinat ohjaavat luomistani. Pinnallinen, nopeasti todettu kauneus ei siis ole ensisijaisesti kiinnostava, vaikka kuvieni ensisilmäyksellä ehkä siltä näyttävätkin.

UR SERIEN “DEN ANDRA SJÖN” 
2021-2022

2017 var för mig ett viktigt år. Finland fyllde 100 år, jag startade upp ett helt nytt grafiskt uttryck och beslöt att satasa fullt ut på fotopolymergravyr. Jag och min fru beslöt också då att mer eller mindre på heltid flytta ut till vår sommarstuga i skogen i Munsala.

Saker som följt mig under mitt yrkesverkamma liv som både konstpedagog och konstnär har varit att skapa svar på frågor som handlar om motivation och inspiration. För att jag skall känna inspiration och nyfikenhet så behöver jag en stor narrativ berättelse, koncept, som är en slags större motivationsbank att ösa ur och känna att jag är på väg och har bränsle för min inspiration.

Munsala i Nykarleby har efter hand blivit en nästan mytisk och komplex plats för mig. Den så kallade ”Munsalasocialismen”, strax efter sekelskiftet, var mycket intensiv och livlig, speciellt under självständighetstiden 1916-18. I och med att den låg på en starkt pacifistisk grund så säger vissa att den till och med kunde ha varit en av de renaste socialistiska rörelserna i världen, utopisk, men äkta.

Socialisterna i Munsala, eller ”Munsalarradikalisterna”, deltog inte i det finska inbördeskriget 1918. De drog sig tillbaka från myndigheterna och gömde sig ofta i de lokala skogarna. Vid behov flydde de till de yttre öarna eller till och med till Sverige.

Under fortsättningsskriget 1944 var det påfallande många unga soldater i sjöbyarna i västra Munsala som valde att bli fanflyktingar, eller s.k. “skogsgardister”. Här handlar det om krigströtta och omotiverade desertörer som gömde sig i skogarna längs våra kuster i Österbotten. Varför – kan detta ha något med “antiöverhöghetsprincipen” eller var detta ett arv av den tidigare generationen? Kanske – jag drar här gärna paralleller med dagens flyktingrörelser och det eldfängt starkt polariserade politiska läget.

Om min konst

Jag ser inte mitt konstgrafiska uttryck som en ren ekvilibristisk teknisk prestation. Jag vill däremot betona en parallell konceptuell väg med filosofisk-politiska berättelser och attityder.

Å ena sidan är jag dock intresserad av klassisk skönhet i all komposition, ljussättning, kontrastspel och rika dalar den innehåller, men jag är också intresserad av innehållsmässig bakgrund eller parallella berättelser. Faktabaserade berättelser styr mitt skapande. Så ytligt, snabbt upptäckt skönhet är inte i första hand intressant, även om mina bilder kan verka så vid första anblicken.

 

Leif Strengell

 

www.strengellart.mystrikingly.com

Instagram @velonauten