Emma Peura

/ Näyttelyt /

Emma Peura
Kurkotan muistoa kohti
29.1.–23.2.2025

Taiteilijatapaaminen sunnuntaina 23.2. klo 14-16, tervetuloa!

 

Teen taidetta yhdessä metsän kanssa. Tutkin paikan toimijuutta sekä omavaraisuuden mahdollisuuksia nykytaiteen tekemisessä. Tallennan sukuhistoriaani, minulle merkityksellisiä paikkoja sekä niihin liittyviä muistoja teosteni muistiin materian kautta.

Minulle muistot ovat aineettomia, häilyviä, kelluvia, luokse ja pois ajelehtivia kehossa ja ympäristössä eläviä energioita. Kurkotan muistoa kohti mutta se rimpuilee irti otteestani ja menee pois. Metsä auttaa ja kiinnittää muistoni kuparin pinnalle. Abstraktit kuviot mukailevat niiden rakennetta. Metsä on elossa vaikka se ei kommunikoi kuten ihminen kommunikoi. Taide on minulle väline olla yhteydessä maahan ja jolla pyrin ymmärtämään itseäni ja minua ympäröivää olevaa.

Juurettomuuden kokemus on ajanut minut metsään. Olen etsinyt itseäni Saamenmaalta, mistä sukuni on lähtöisin.Tänä päivänä Peurala on pelkkä metsittynyt raunio Lokan tekojärven rannalla. Paikka on täynnä muistoja. Olen siellä kuitenkin pelkkä vierailija. Kuulunkohan minnekään? Metsä ei vastaa, ei kysele, ei välitä. Se kasvattaa risukkoa rantasaunan jäänteiden päälle ja antaa minun olla.

Perheeni muutti lapsuudessani usein, enkä koskaan juurtunut mihinkään asuinkaupunkiini. Ainoa paikka joka oli pysyvä oli sukumme kesäpaikka Posiolla. Mökki on yhtä kuin onnellinen lapsuuteni. Mökin ympäristö muuttuu koko ajan. Ei lapsi arvannut että se satumetsä olikin vain talousmetsää. Tontin ympärille ilmestyy laajoja hakkuuaukeita, kun liian nuoria puita kaadetaan nopean rahan toivossa. Mökkikin muuttuu koko ajan. Se ei ole enää sama kuin silloin, eikä se voi eikä sen kuulukaan olla. Enhän minäkään ole se sama ihminen enää. Niin paljon on muuttunut. Muistojen päälle rakennetaan uusia muistoja. Kuulunhan edes tänne?

Olen usean vuoden ajan piilottanut kuparilaattoja Lokkaan ja Posiolle. Teen Metsäsyövytyksiä. Se on kehittämäni metalligrafiikanmenetelmä, jossa hapan maaperä syövyttää kuparilaatan pintaan jälkiä: olen korvannut rautakloridin metsällä. Levyt ovat säiden armoilla kuukausia, vuosia. Annan ajan kulua, kuparin imeä paikan ja muiston energiaa itseensä. Jäljet siirtyvät paperille syväpainovedoksina. Toisinaan kupari on itsessään teos. Olen myös tehnyt Suosyövytyksiä yhdessä mökin läheisen suon kanssa. Minä valitsen kuparilaatan muodon ja upotuspaikan, suo valitsee muodot jotka syöpyvät kuparin pintaan. Kuparien syövytysajat vaihtelevat vuodesta kuuteen vuoteen. Pisimpään syöpyneiden levyjen pintaan muodostuu myös patinaa, joka toistuu teoksissa kellertävinä sävyinä.

Olen valmistanut paperia, pigmenttejä, painovärejä ja vesivärejä minulle tärkeiden paikkojen maasta ja kasveista. Papereissa on Lokasta kerättyä heinää ja tupasvillaa sekä syntymäpaikassani Kauhavalla kasvatettua kuituhamppua. Rakennan suhdettani väriin. Ruskean sävyt olen huuhtonut Lokan ja Posion maasta. Olen kasvattanut, uuttanut, polttanut, liottanut pigmenttejä kotikonstein. Sinertävät sävyt ovat luonnonindigoa, vihertävät kupariasetaattia eli Verdigrisiä, punertavat mataraa. Musta on paikoittain itse poltettua, käsin sideaineeseen hierrettyä hiiltä Posion metsistä ja nokea muurikkapannun pohjasta. Vedossarjat ovat muunneltuja Édition variée -sarjoja.

Työskentelyäni on tukenut vuosina 2023–2024 Suomen Kulttuurirahaston Keskusrahasto ja Uudenmaan rahasto, VISEK, Oskar Öflunds Stiftelse sekä Taiteen edistämiskeskus.

Emma Peura

https://emmapeura.com/

 

Emma Peura (s. 1988 Kauhavalla) on kuvataiteilija, joka työskentelee jäljen ja aineen kysymysten sekä luonnonprosessien parissa. Hän käsittelee teoksissaan juurettomuuden tunnetta ja henkilöhistoriaansa hänelle merkityksellisten paikkojen kautta. Peura työskentelee yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Materiaalit, joista Peuran teokset koostuvat, sekä tekniikat joilla teokset on valmistettu kertovat omalta osaltaan teosten sisältöjä ja merkityksiä. Hän tekee taidetta yhdessä metsän kanssa kehittämillään Metsäsyövytys- ja Suosyövytysmenetelmillä. Hän kerää luonnonmateriaaleja joista valmistaa pigmenttejä ja paperia teoksiaan varten. Emma Peura on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2020.

Hänen töitään on ollut esillä mm. Nykytaiteen museo Kiasmassa, Mäntän kuvataideviikoilla sekä Lappeenrannan, Jyväskylän ja Kouvolan taidemuseoissa. Hänen teoksiaan on mm. Kiasman ja Valtion taideteostoimikunnan kokoelmissa. Hän on Helsingin Paperipaja ry:n perustajajäsen ja hänellä on ollut näyttelytoimintaa Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2011.

 

Näyttelykuvat Aukusti Heinonen, teoskuva Emma Peura