Hanna Oinonen

/ Näyttelyt /

Hanna Oinosen tuotanto on varjoja, muistoja: kukaties sinun omiasi. Tuulen hulmauttama kangas, keskipäivään mennessä unohtuvan unen häive, viemäsi roskat jotka palaavat kummittelemaan. Kuluttamisen jakojäännös, aineen katoamattomuus: muistutus. Kauneutensa tähden viattomaksi mielletty rikkakasvi valtaa istutettuna koko penkin: hetken erehdys on pysäyttämätön riesa.

Pitkä lanka on eloonjäämisneuvo, lyhyt lanka leikkuujätettä, uudessa yhteydessä viestinkantaja. Kierrätysmassa, kuivatut kasvit, pakkausmateriaali: toisen hylky on toisen kapasiteetti. Väliaikainen saa pysyvyyden. Alkuyhteydessään ohitettava detalji kasvattaa irrotettuna merkitystä, imee vastaanottajasta käytinvoimansa: nämä teokset heräävät sinussa. Niiden hiljaisuus on varoitus.

Virtaus norjistaa elävän oksan, kuiva oksa katkeaa työkaluksi. Kasviköynnösten teosmuodolla on näyttelytilan rajat, joka kerta uusimittaiset. Esilläpidon välillä köynnökset ovat valolta suojaan varastoitua materiaa, mielleyhtymien potentiaali, vasta syvyysulottuvuudessa runsastuva. Kun köynnökset saavat oieta tilassa ja varjostua valossa, tapahtuu teostuminen.

Katson ristipisto-ommeltuja kasvoja, kunnes ne katsovat minua. Olisi tuntemattomista löytynyt edustavampikin mallikuva. Olisiko sittenkään: nyt ne kertovat ja olen kuulemaisillani. Ilme on pysäytetty merkityksen hetkenä. Vahinko tapahtuu kuin onni. Tunnistamattomaksi suurennetun ihon kolmiokorttelit, luurankolehdet, metrokartta. Eläin keksii suorimman väylän ja muodostuu polku.

Hanna Oinonen käy sinun ja minun alitajunnassa ja noutaa sieltä esiin assosiatiivista dataa.

Tommi Liimatta

Hanna Oinonen (s. 1971 Tornio) on opiskellut mm. Kankaanpään taidekoulussa ja Varsovan kuvataideakatemiassa. Hän on osallistunut yhteisnäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 2000 lähtien. Oinosen teoksia on mm. Suomen valtion, Saastamoisen säätiön  sekä Hämeenlinnan taidemuseon Vexi Salmi -kokoelmassa.