Kyllikki Haavisto
Kaukainen maa, kultainen kaupunki
27.3.–21.4.2019
Koska olen vahvasti dualismiin taipuvainen, voisin nimetä näyttelyni myös Proustia lainaten Paikannimet: paikkakunta (Nom de pays: le nom). Alkuaan hyvinkin raflaavia sfäärejä tavoitellut näyttelyideani on nyt karsiutunut kaksijakoiseksi kokonaisuudeksi jossa kaipaillaan muualle, tai ainakin mietitään toisia, ehkä parempia paikkoja. Mutta lopulta ympäröivä arkitodellisuus, vaikka siinä omat vaikeutensa onkin, lienee kuitenkin juuri se, jossa on hyvä elää ja palella.
Ihminen tarvitsee koko maailman voidakseen vapaasti
kehittää vapaan henkensä kaikkia ominaisuuksia, sanoi Tšehov .
Tästä seuraa, että lahjaton ihminen tarvitsee koko
pitkän elämän hyödyntääkseen täyden lahjattomuutensa.
Meistä ajallisesti ja paikallisesti kauempana asiat
näyttävät muuttuvan ajateltavissa olevan yksinkertaisiksi, hallittaviksi,
joten on pidettävissä kokous suureen ääneen sen
toteamiseksi että on tutustuttava moniehtoisten probleemien ratkaisumalliin.
Lähestymällä asioita voidaan ajaa niiden ohitse
niin nopeasti että ne kauempaa alkavat juuri selkeytyä mielessä.
On hyvä elää ja palella, olla autio ja tyhjä.
Paavo Haavikko: Pimeys: 30, Wsoy 1984
Kyllikki Haavisto
Kyllikki Haavisto (s.1957) on valmistunut Lahden taidekoulusta 1982 täydentäen opintojaan Lahden taideinstituutissa 2004. Hän asuu ja työskentelee Orimattilassa. Haaviston maalausten perustekniikkana on öljyväri joka kulkee runkona läpi koko tuotannon. Itse hierretyn öljyvärin rinnalla on käytössä laajasti myös muita, soveltavia ja ideaa tukevia tekniikoita. Hänen teoksiaan on mm. Nykytaidemuseo Kiasman, Porin taidemuseon ja Wihurin taidekokoelmissa. Vuonna 2002 Haavisto palkittiin Suomen taiteilijaseuran Palokärki-palkinnolla.
