Petra Koivisto

/ Näyttelyt /

Työskentelyssäni laatta on kuin päiväkirjan tai muistikirjan tyhjä sivu. En suunnittele enkä luonnostele kuvaa, vaan haluan työskentelyni olevan mahdollisimman vapaata, hetkessä tapahtuvaa. Annan nähtyjen ja koettujen asioiden ja tapahtumien vaikuttaa työskentelyyni.

Monotypia-tekniikassa minua kiehtoo sen arvaamattomuus. Teknistä osaamista voi kehittää loputtomasti, mutta silti vedostusvaiheessa syntyy yllätyksiä. Aiemmin työskentelyssäni vedostin useita painokertoja samaan työhön, nyt työskentelyni on muuttunut prosessiltaan hitaammaksi ja koko ajan enemmän siihen, että vedostan työn yhdellä painokerralla.

Maisemat olivat jo kouluajan lopputyönäyttelyni teemana, joten jokin maisemassa on ollut niin kiinnostavaa, että se on pysynyt pääaiheena jo yli kymmenen vuotta. Maisema on ollut koko ajan töissäni enemmänkin mielenmaisema. En lähde kuvaamaan mitään tiettyä maisemaa, vaan maisema on sellainen paikka, missä voi tapahtua mitä vaan. Se elää elämäni muutoksissa mukana ja jalostuu ja muovautuu aina sen hetkisten intressieni mukaan.

Melkein kaksi vuotta eletty eristyneisyyden aikakausi on tuonut työskentelyyni kasvillisuuden. Kotiani ympäröivä luonto, metsän ja puutarhan kasveineen, on tullut töihini. En lähde kasvillisuudessakaan kuvaamaan mitään tiettyjä kasveja, vaan annan niiden tulla töihini muotoina ja väreinä.

Tällä hetkellä siis työskentelyssäni teemoina olevat; maa, taivas, vesi ja kasvillisuus ovat kaikkien jaettavissa olevia, yhteisiä asioita. Vaikka työskentelyni pohjautuu omakohtaiseen kokemukseen, voi jokainen löytää töitteni kautta oman kokemuksen.

Petra Koivisto

Näyttelyä on tukenut