Ilkka Virtanen 22.1.-22.2.2015

/ Tulevat ja menneet näyttelyt /
Ilkka Virtanen-kutsu Galleria G-3 copy
Ilkka Virtanen: Plan B, 2014, veistosinstallaatio

Plan B herättää eloon suoliluisen rankometsän

Entä jos Luonto olisi valinnut toisin? Ilkka Virtasen veistämät kasvien luurangot vievät aikamatkalle maailmaan, jota ei koskaan tullut.

Veistosten idea perustuu uusimpiin paleontologisiin löydöksiin, jotka kertovat evoluution harharetkestä, viisisataa viisikymmentä miljoonaa vuotta sitten kasvaneista eläinten ja kasvien sekoituksista. Tieteelle tuo ajanjakso on toistaiseksi vielä varsin hämärä ja täynnä selittämättömyyksiä, mutta taiteilija ei tarvitse laajaa todistusaineistoa maailman luomiseen. Hänellä on kaikki vapaus kuvitella, miltä maailma näyttäisi vuonna 550 000 000 jaa, jos kasvien ja eläimien kehitys olisikin noudattanut evoluution suunnitelmaa B.

Kun astuu Virtasen loihtimaan rankometsään, vaikutelma on oudolla tavalla tuttu. Ihmisen anatomiset muodot kietoutuvat köynnöksiksi ja suoliluut aukeavat orkideaa muistuttaviksi kukinnoiksi. Yhtäkkiä onkin vaikea sanoa, kuuluuko jokin yksityiskohta – kaarre, säie, nikama – kasville vai ihmiselle. Hahmojen pinta muistuttaa kelmeää luuta; vaiko sittenkin ihoa? Efekti muistuttaa Sigmund Freudin käsitteestä unheimlich , jolla kuvataan juuri tuttuuden ja outouden usein pelottavaa lomittaisvaikutusta. Luonnonhistoriaan suunnattu kumma valo tuottaa katsojassa epämukavuutta, sillä juuri se, minkä piti olla varmaa ja pysyvää, on niksahtanut sijoiltaan.

Vaihtoehtotulevaisuudessa maapallon pintaa peittää ryteikkö, joka koostuu kasvien ja eläinten sekoituksista. Luokittelujärjestelmälle tällaiset hybridit ovat luontaisia vihollisia, sillä ne kiistävät jo pelkällä olemassaolollaan lajien välisten rajojen pysyvyyden. Kasviolennot pakottavat pohtimaan ihmisen symbioottista paikkaa ja roolia ekosysteemissä. Veistosmetsä herättääkin ajattelemaan luontoa ei ympäristönä tai hyödykkeenä vaan elävänä organismina, osana sitä samaa kokonaisuutta, josta ihminen saa happensa ja ravintonsa – jossa ihminen kasvaa. Siksi Plan B on ymmärrettävä pohjimmiltaan ekologiseksi kannanotoksi.

Olli Löytty, dosentti, Turun yliopisto