Tuomas Hallivuo 3.-28.1.2018

/ Tulevat ja menneet näyttelyt /

Aina on kevät I

Tuomas Hallivuo
Tuomas Hallivuo, Musta paasi, 2017, kuivaneula, mezzotinto, 100 x 100 cm

Aamulla vieraassa kaupungissa, vieraassa maassa, kävelen hiljaa kohti idänkirkkoa. Pysähtelen jatkuvasti kuvaamaan vanhojen talojen seinäpintoja, mustia aukkoja, mustia ohuita halkeamia sekä taloihin käsin maalattuja numeroita. Kuvaan kohtaa, jossa musta maali valuu vaaleaa okranväristä seinäpintaa alas. Se tuo mieleeni viime kevään.

Perillä kaivan laukustani hiljaa laitteen, jolla äänitän salaa liturgista laulua. Isä  kuuntelee, koskettaa ja laulaa muutaman säkeen, tunnelman ollessa pienessä ja kolkossa kirkkosalissa kylmän surullinen. Tunnen itseni kiireiseksi ja oudoksi vieraassa paikassa.  Poistun helpottuneena viereiseen näyttelytilaan, jossa  vanhojen ikonien ja seinämaalausten lisäksi nunnat myyvät kevyitä matkamuistoikoneita,  kirjallisuutta ja tuohuksia. Jään tuijottamaan ikkunasyvennystä ja siihen sommiteltua ohutvartista viherkasvia sekä ajan haalistamaa pyhimyskuvaa. Mietin  ihmisiä, eläimiä, uuden luomista ja vuodenaikoja. Otan vielä muutaman kuvan muistoksi, ennen kuin poistun paikalta.

Tein reilut kymmenen vuotta syväpainografiikkaa syövytysmenetelmin, etsaamalla ja akvatintalla. Käytin joskus kuivaneulaviivaa osana etsaustyötä, lähinnä viimeistelyyn, sekä yhdistämällä sitä carborundumiin. Puolisentoista vuotta sitten kokeilin kuivaneulatekniikkaa hieman toisella tavalla, tehden tasaisempia pinta-alueita joihin yhdistin viivaa tarpeen mukaan. Lopputulos miellytti sen verran, että uskalsin ottaa isomman laatan, ja lähteä raaputtamaan kuvaa suuresta mustasta rakennuksesta. Kuivaneulatekniikalla isojen mustien pintojen työstäminen tuntui liian työläältä, joten kokeilin tehdä mustat kohdat rouhimalla ne mezzotintoraudalla. Lopputulos näytti hyvältä, enkä ole sen jälkeen syövytystekniikoita käyttänyt syväpainotöissäni. Tekniikka vei mukanaan.

Aina on kevät I -näyttelyn teoksista löytyy erilaisia rakennelmia ja hökötyksiä, monumentteja ja ihmisiä.  Enemmän kuin aiheet, minua kiinnostaa kuitenkin tällä hetkellä mustan, valkean ja viivan yhdisteleminen kuvassa. Isoimmat teokset tein paloina, samoin kuin lapsena tehtiin niitä piirroksia, joissa seuraavalta piirtäjältä peitettiin edellinen piirros, ja sen piti sitten jatkaa sitä pienistä viivan pätkistä. Erotuksena tässä se että itse piirsin myös sen piilotetun osan.

Tuomas Hallivuo