Kirsi Neuvonen
Ohutta yläpilveä ja pieniä ihmeitä.
10.8.–5.9.2021
Suomen Taidegraafikoiden 90. juhlavuoden teema on Viiva ja olen otettu, että pääsen osallistumaan juhlavuoteen Grafoteekin pienoisnäyttelyllä. Sen teoksissa oleellisinta on lyijykynäpiirros eli VIIVA sekä utuiset ja sattumanvaraiset siveltimen vedot.
Olen vuodesta 2016 lähtien yhdistänyt lyijykynäpiirroksen monotypiaan. Olen jo pitkään mielikuvissani tavoitellut teoksiini keveyttä yhdistettynä hentoon viivaan. Tekniikkana monotypian ja lyijykynän yhdistelmä antaa siihen mahdollisuuden. Teoksissa on graafinen elementti, painolaatat, joille maalaan värit ja vedoksen kuivuttua lisään työhön viivapiirroksen lyijykynillä. Lopputulos on kuitenkin uniikki, sillä tällä menetelmällä vedoksia syntyy vain yksi.
Valmistumisestani saakka olen tehnyt sarjallisia teoksia grafiikan menetelmillä. Uniikkiteosten maailmaan liittyvät asiat ovat olleet minulle todella uusia, mutta samalla myös palkitsevaa oppimista. Lähtökohdat ovat sekä metalligrafiikassa että monotypiassa samat, mutta tekemisen tempo näiden kahden tekniikan välillä on aivan erilaista. Monotypia on hetken kuva ja metalligrafiikka on päivästä toiseen työstämistä. Edellisessä nopeus on valttia ja jälkimmäisessä tarvitaan malttia.
Olen aina ollut kotonani tarinallisten teosten parissa. Uusimmissa monotypiatekniikalla toteutetuissa teoksissani on aiheena itse luotuja lapsuusmuistoja ja kuvitteellisia tilanteita. Teoksissa on aina sunnuntai ja milloin tahansa voi tapahtua pieniä ihmeitä. Mikään ei välttämättä ole totta, mutta tunnelma, johon teos katsojan saattelee, on joko sisäinen kaipaus tai mahdollisesti jonkin uuden tarinan alku, jota katsoja itse lähtee sanoittamaan. – Joka tapauksessa teoksissa esiintyvät lapset voivat ylpeydellä kannatella tulevaisuuttaan on heillä sitten siivet tai ei.
Kirsi Neuvonen