Timo Tolonen
Historiallisia kuvia
22.11.–17.12.2023
Puupiirros on auttamattoman vanhanaikainen tekniikka. Juuri muinaishenkisyytensä vuoksi se on sopiva kuvaamaan tämän ajan ilmiöitä laajemmasta aikaperspektiivistä. Pyrin valitsemaan sellaisia aiheita, jotka ovat aikamme kannalta keskeisiä, mutta digiajan kuvatulvassakin saattavat jäädä katveeseen. Tällaisia eivät ole Kolin maisemat, ei Turun linna eikä Eiffel-tornikaan. Minua ei siis kiinnosta kuvata näkymiä, jotka eivät paljoakaan muutu vuosien saatossa, vaan enemmänkin kaikkea nopeastikin katoavaa arkipäiväisyyttä: sellaisia asioita, joita voisi kuvitella kaipaavansa muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Esimerkiksi Shell-huoltamoiden on tarkoitus kadota Suomen katukuvasta parin vuoden päästä. Tämän takia olen päätynyt kuvaamaan tavanomaisempina pidettyjä näkymiä, kuten kaljaterasseja, opiskelijaelämää tai vaikkapa juuri huoltoasemia. Maassamme arjen muutos on tapahtunut vähitellen, kuin varkain, mutta muutos voi tapahtua myös hyvin äkkinäisesti, kuten vaikkapa Ukrainassa vuonna 2022.
Olen itse toivonut näkeväni kuvia lapsuusaikani kauppojen sisätiloista, erityisesti leluosastoilta, muutamastakin kahvilasta, aikaa sitten puretuista rakennuksista. Vaikuttaa siltä, ettei toivomukseni toteudu. Ehkä voin puupiirroksillani toteuttaa sellaisen toiveen jollekin toiselle. Luonnollisesti tuo toive on vielä esittämättä, eikä toiveen esittäjä ole vielä välttämättä syntynytkään. Minusta sen toteuttaminen on vain kohtuullista, koska olen itse saanut paljon aiemmin eläneiltä kuvantekijöiltä.
Parhaimmillaan taide on keskustelua eri aikakausien välillä. Tässäkin mielessä puupiirros on loistava väline. Samasta teoksesta on useampi kappale. Tekniikka on osoittautunut hyvin aikaa kestäväksi, ja se toimii, vaikka netti kaatuisi ja sähköt katkeaisivat. Näistäkään itsestäänselvyyksinä pitämistämme asioista ei ole enää niin suurta varmuutta kuin joku vuosi sitten.
