|
”Haurastuneet silkkipaperit kahisevat, tuoksuvat ja kuultavat. Mennyt tulee näkyväksi, patina paljastaa sukupolvien välisen yhteyden. Matkan perimään ja unelmiin.”
Työskentelyni pohjautuu oman elämän äärellä tehtyihin havaintoihin – voimakkaisiin tunnekokemuksiin. Teosten näkökulmissa vuorottelee niin omat henkilökohtaiset kuin vierellä kulkevan tarkkailijan visuaaliset muistiinpanot. Perityt viivat ja kaavat -installaatiossa pohdin omaa
identiteettiäni kuvataiteilijana ja evakkoäidin tyttärenä sekä syvemmin käsialan, käsillätekemisen ja erilaisten elämisen ja olemisen mallien periytyvyyttä. Teosten sekä materiaalisina että tutkimuksellisina lähtökohtina ovat toimineet äitini nuorena aikuisena tekemät puvun kaavat ja niissä olevat merkinnät. Kaavapapereihin vuosikymmeniä sitten piirretyt viivat, kirjaimet, numerot tarjoavat pääsyn tutkimaan tuota käsialaa. Noissa merkinnöissä on ainutlaatuinen reitti äitini persoonaan ja elämään. Niistä löytyy myös mahdollisuus tutustua yhteisiin ominaisuuksiimme.
Äitini tekemät silkkipaperiset, patinoituneet puvunkaavat tarjoavat minulle reitin omien muistojeni painoihin, niihin vyyhteihin, joita alitajunta työstää halusin tai en. Uusimmassa installaatiossani, Perityt viivat ja kaavat -teoskokonaisuudessa, omat piirretyt viivani hakevat yhteyttä – paitsi omiin – myös äitini unelmiin. Punainen puuvillalanka leikkii olevansa sommitteluviiva, jolla kiinnityn äitini historiaan ja samalla osaksi tulevaisuuttani. Syntyy tarve hahmottaa käden ja silmän avulla näkyväksi näkymätön, jonka kehoni hermosto ihmeellisesti muistaa.
”De ömtåliga silkespappren prasslar, doftar och lyser igenom. Det förflutna blir synligt, patinanavslöjar sambandet mellan generationer. En resa in i arv och drömmar.”
Mitt arbete har sin grund i iakttagelser från mitt eget liv – i starka känslomässiga upplevelser. Perspektiven i mina verk växlar mellan mina egna personliga erfarenheter och de visuella anteckningarna hos en betraktare som går vid min sida. I installationen *Inherited Lines and Patterns* reflekterar jag över min identitet som bildkonstnär och som dotter till en flyktingmor (*evakko*). Jag fördjupar mig också i arvet av handstil, hantverksskicklighet och olika sätt att leva och vara. Utgångspunkterna för dessa verk – både de materiella och de undersökande – är de mönster min mor skapade som ung vuxen, samt de markeringar som finns på dem. Linjerna, bokstäverna och siffrorna som ritades på mönsterpappret för årtionden sedan erbjuder en väg in i utforskandet av denna handstil. Dessa markeringar ger en unik ingång till min mors personlighet och liv, samtidigt som de ger möjlighet att upptäcka de särdrag vi delar.
De patinerade mönstren i silkespapper som min mor skapade erbjuder mig en väg till mina egna minnen – till de sammanflätade trådar som mitt undermedvetna bearbetar, vare sig jag vill det eller inte. I denna installation, samling av verk, *Inherited Lines and Patterns*, söker mina egna tecknade linjer en koppling – inte bara till mina egna, utan också till min mors drömmar. En röd bomullstråd fungerar som en kompositionslinje; den förankrar mig i min mors historia samtidigt som den gör mig till en del av min egen framtid. Det uppstår ett behov av att visualisera det osynliga genom hand och öga vilket mitt nervsystem mirakulöst minns.
“Fragile sheets of tissue paper rustle, carry a scent, and glow with translucence. The past becomes
visible; the patina reveals a connection between generations. A journey into heritage and dreams.” My work is rooted in observations made within my own life—in powerful emotional experiences. The viewpoints within the artworks alternate between my own personal viewpoint and the visual notes and those of an observer walking alongside. In the installation *Inherited Lines and Patterns*, I reflect on my identity as a visual artist and as the daughter of a Kareian evacuee (Karjalan evakko), while also exploring how handwriting, handcrafting and various ways of living and being are inherited. The starting points for the artworks—both material and investigative—are the garment patterns my mother created as a young adult, along with the markings found on them. The lines, letters, and numbers drawn onto the pattern paper decades ago offer a gateway to exploring that handwriting. These markings provide a unique path into my mother’s personality and life; they also offer an opportunity to discover the traits we share.
The patinated tissue-paper garment patterns created by my mother offer me a route to the weight of my own memories—to those tangled threads that my subconscious works through, whether I wish it to or not. In my latest installation, the *Inherited Lines and Patterns* series, my own lines seek a connection not only to my own but also to my mother’s dreams. A red cotton thread plays the role of a compositional line, anchoring me to my mother’s history while simultaneously weaving me into my own future. A need arises to make the invisible visible through the coordination of hand and eye—revealing something that my body’s nervous system miraculously remembers.
https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/anja-elisa-kurikka |
