Mia Seppälä
Kasviston reunamerkintöjä
24.6.–26.7.2025
in English below
Vanhan kasviston nimilaput on irrotettu höyryttämällä, ja kasvien ääriviivat on spraymaalattu paperille. Kasvisto on koottu uudelleen, mutta osa aineistosta on nyt suljettu ilmatiiviisiin sylintereihin – ele, joka viittaa säilyttämisen ja valikoitumisen suhteeseen. Yhdessä sylinterissä kasvimateriaalista tehdyt paperikääröt hämärtävät kasvin ja paperin rajat; toisessa esine muistuttaa kasvin muodosta.
Kasvin nimilaatta on tyhjä, painoseula odottaa vedosta. Nimeäminen on ollut keskeinen tapa jäsentää maailmaa, mutta osa nimistä ja lajeista katoaa. Joissain teoksissa kasvi on poissa – jäljellä on vain kuvaus tai säilötty muoto.
Kurtturuusu, torjuttavaksi luokiteltu vieraslaji, on eristetty ilmatiiviiseen putkeen. Sen asema muistuttaa, miten lajin arvo määräytyy muuttuvassa maisemassa.
Näyttelyssä nähdään myös kuvitteellisia kasvilajeja, joiden nimet leikittelevät luokittelun ja kuvittelun rajoilla. Taustalla toimii rinnastus tsekkiläiskirjailija Jaroslav Hašekiin, joka loi absurdeja eliölajeja keinona kyseenalaistaa nimeämisen ja järjestelmien valtaa. Kasvio näyttäytyy arkistona, mutta myös tapana rakentaa maailmaa uudelleen – muistamisen, luokittelun ja kuvittelun välimaastossa.
Mia Seppälä on monialainen kuvataiteilija, joka työskentelee valokuvan, grafiikan, maalauksen, performanssin ja liikkuvan kuvan parissa. Hänen teoksensa käsittelevät usein yhteisiä ja vakiintuneita kulttuurisia käytäntöjä, jotka joutuvat törmäyskurssille ristiriitaisia tunteita herättävien ilmiöiden, asioiden tai materiaalien kanssa. Hänen teoksiaan on viimeksi nähty Suomen Valokuvataiteen Museossa vuonna 2022, Kuopion Taidemuseossa 2023 sekä Gallen-Kallelan museossa vuonna 2024. Seppälä viimeistelee tohtoriopintojaan Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, josta hän valmistui kuvataiteen maisteriksi vuonna 2017.
Margin Notes of a Herbarium
The name tags of an old herbarium have been removed with steam, and the outlines of plants spray-painted onto paper. The herbarium has been reassembled, but parts of its contents are now sealed in airtight cylinders — a gesture that reflects the relationship between preservation and selection. In one cylinder, scrolls made from plant material blur the boundary between plant and paper; in another, an object recalls the shape of a plant.
One plant’s nameplate remains blank, the silkscreen frame waiting for a print. Naming has long been a way to structure the world, yet names and species are disappearing. In some works, the plant is absent — only a description or preserved form remains.
The Japanese rose, classified as an invasive species, is isolated in an airtight tube. Its status reflects how the value of a species is shaped by its surroundings and by shifting landscapes.
The exhibition also includes fictional plant species whose names play with the boundaries between classification and imagination. A parallel can be drawn with Czech writer Jaroslav Hašek, who invented absurd species to question the authority of naming and systems. The herbarium appears both as an archive and as a method for reconstructing the world — situated in the uncertain space between memory, taxonomy, and invention.
Mia Seppälä is a multidisciplinary visual artist working with photography, printmaking, painting, performance, and moving images. Her works often explore common and established cultural practices that come to a crossing course with phenomena, materials, or ideas that evoke conflicting emotions. Recent exhibitions of her work have been seen at the Finnish Museum of Photography in 2022, Kuopio Art Museum in 2023, and the Gallen-Kallela Museum in 2024. Seppälä is completing her doctoral studies at the Academy of Fine Arts, University of the Arts Helsinki, where she earned her Master’s degree in fine arts in 2017.